Seuraavat alakappaleet koskevat Linuxia lähinnä PC-laitemaailmassa. Historiallista syistä kovalevyjen osiointi PC:ssä on harvinaisen epäselvästi toteutettu, mutta sen kanssa joutuu vain elämään. Muissa ympäristöissä osiointi on yleensä huomattavasti yksinkertaisempaa.
Linuxissa toimivat sekä IDE- että SCSI-liitäntäiset kovalevyt. Ainoana vaatimuksena IDE-levyjen kanssa on se, että koneesi BIOS osaa käyttää koneeseesi asennettuja levyjä ja että ytimessäsi on tuki IDE-asemille. SCSI-levyjä käytettäessä tarvitset myös käyttämäsi tuetun SCSI-ohjaimen ajurit ytimeen.
IDE-liitäntäiset asemat (kiintolevyt ja CD-ROM-asemat) näkyvät järjestelmässäsi erikoisina laitetiedostoina [1] /dev/hd?, missä ?-merkki voi olla esimerkiksi a tai d. Kirjaimet määräytyvät siten, että ensimmäisen IDE-väylän (IDE0) ensimmäinen laite (eli master) on laite /dev/hda ja toinen laite (eli slave) on /dev/hdb. Tästä loogisesti jatkamalla saadaan toisen IDE-väylän (IDE1) ensimmäisen (master) laitteen "tunnisteeksi" /dev/hdc ja niin edelleen.
Jokaisella kiintolevyllä voi olla useita partitioita eli levyosioita. Partitiot - eli Windowsista tutut C: ja muut asemat - näkyvät Linuxissa myös laitetiedostoina siten, että aseman laitetiedoston perään lisätään partition numero, joka on välillä 1-63. Näistä neljää ensimmäistä numeroa käytetään primääristen partitioiden merkitsemiseen ja muut ovat loogisia partitioita. Näitä laitetiedostoja (esim. /dev/hda2) ei kuitenkaan voida käyttää suoraan tiedostojen käyttämiseen laitetiedostojen erityisominaisuuksista johtuen, vaan kyseiset laitteet pitää liittää (engl. mount) osaksi Linuxin tiedostojärjestelmää ennen varsinaista käyttöä. [2]
Microsoftin tuotteiden kanssa käytetään yleensä kahta ensisijaista osiota (engl. primary partition, C: asema + "laajennettu osio") ja muutamaa loogista osiota (D:,E:,...), jotka jaetaan "laajennetusta osiosta". Ohessa esimerkki erään kiintolevyn osioinnista. Levyn kapasiteetti on noin 3 gigatavua ja osiotiedot on tulostettu Linuxin fdisk-ohjelmalla:
# fdisk /dev/hda
Command (m for help): p
Disk /dev/hda: 128 heads, 63 sectors, 767 cylinders
Units = cylinders of 8064 * 512 bytes
Device Boot Start End Blocks Id System
/dev/hda1 1 254 1024096+ b Win95 FAT32
/dev/hda2 255 518 1064448 5 Extended
/dev/hda3 * 519 767 1003968 83 Linux native
/dev/hda5 255 508 1024096+ b Win95 FAT32
/dev/hda6 509 518 40288+ 82 Linux swap
|
Kyseisen taulukon avulla voidaan päätellä seuraavaa:
Tarkistelun kohteena on IDE0-väylän ensimmäinen laite /dev/hda
Levyllä on kaikenkaikkiaan 5 erillistä osiota, joista kolme (1-3) ovat ensisijaisia osioita ja loput kaksi (5 ja 6) ovat loogisia osioita.
Kaksi osiota on varattu Windowsin käyttöön (1 ja 5), kaksi Linuxille (3 ja 6) ja osio 2 on "laajennettu osio", jolle loogiset osiot on luotu. Tämän voi tarkistaa vaikkapa osioiden alku- ja loppusektorien perusteella.
/dev/hda1 = Windowsin C: -asema (n. 1GB)
/dev/hda5 = Windowsin D: -asema (n. 1GB)
/dev/hda3 = Linuxin juuriosio, jolta kone käynnistetään (n. 970MB)
/dev/hda6 = Linuxin sivutusosio (n. 40 MB)
SCSI-liitäntäisiä asemia vastaavat laitetiedostot löytyvät myös /dev/ -hakemistosta pienillä eroavaisuuksilla. Kiintolevyt löytyvät nimillä /dev/sd? (esim. /dev/sda) ja vastaavasti niiden osiot nimillä /dev/sda?. Poikkeuksena IDE-väyläisiin romppuasemiin - jotka löytyvät samoilla säännöillä kuin IDE-väyläiset kiintolevyt - SCSI-liitäntäiset CD-ROM-asemat löytyvät eri laitetiedostoina /dev/scd? (esim. /dev/scd0). Nauha-asemat näkyvät laitetiedostoina /dev/st? ja /dev/nst?. Kummatkin viittaavat samaan nauha-asemaan, mutta nst?-laitetiedostoja käytettäessä nauhaa ei kelata alkuun nauhaoperaation lopuksi. Nauhoja ei voi liittää tiedostojärjestelmään, vaan niille voi ottaa esim. varmuuskopioita tar-komennolla antamalla lähde- tai kohdetiedostoksi nauha-aseman laitetiedoston nimen.
Lisäksi ytimessä on tuki yleiselle SCSI-ajurille (SCSI generic support) jonka avulla SCSI-väylän laitteita voidaan käsitellä dynaamisesti laitetiedostojen /dev/sg? avulla. Nämä laitetiedostot mahdollistavat skannereiden, tallentavien CD-asemien ja muiden hieman erikoisempien SCSI-laitteiden käyttämisen Linux-ympäristössä.
| [1] |
laitetiedostot (eli /dev/ hakemiston tiedostot) ovat Linuxin (ja muiden UNIX-varianttien) ominaisuus, joiden toiminnallisuuden selittäminen vaatisi tarkempaa perehtymistä Linuxin virtuaaliseen tiedostojärjestelmään ja ytimen saloihin. Tähän tarkoitukseen on olemassa kuitenkin omat dokumenttinsa ja koska asiasta ei tarvitse käytön kannalta tietää aivan kaikkea, niin sen selittäminen on jätetty tämän FAQ:n ulkopuolelle. |
| [2] |
Jos haluat käsitellä osioita ohi tiedostojärjestelmän, kuten kopioida koko kovalevysi toiselle samanlaiselle kovalevylle, voit käyttää laitetiedostoja suoraan. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, jollet ymmärrä täysin varmasti mitä olet tekemässä ja mitä laitetiedostot todella ovat. |